Tuttuni linkitti minulle artikkelin tässä taannoin, missä tutkija Hakala kertoo työelämän julmuudesta ja jakaa vinkkinsä miten uupumus välte...
Tuttuni linkitti minulle artikkelin tässä taannoin, missä tutkija Hakala kertoo työelämän julmuudesta ja jakaa vinkkinsä miten uupumus vältetään. Uskon että moni, toimialastaan riippumatta todella syyllistyy siihen, että priimaa pitäisi pukata joka sekunti. Tarkoitan siis niitä kovia vaatimuksia jotka me itse itsellemme asetamme. Kyseisen artikkelin bongaat muuten täältä.
Varmasti moni vastavalmistunut tai vasta työtehtävissään aloittanut kokee suuria onnistumisen paineita - tai sitten epäonnistumisen pelkoa. Olenko kyllin hyvä? Onko työlläni merkitystä, hyötyvätkö asiakkat siitä? Mitä omaiset minusta ajattelevat? Mitä minä siellä palaverissa voin sanoa vaikuttamatta tyhmältä? Käsi nousee ainakin täältä. Olen mielestäni hyvä työntekijä: pyrin hoitamaan hommani, olen kiinnostunut yrityksen asioista jossa työskentelen ja haluan tehdä työtehtäväni hyvin. Tiedostan kuitenkin sen, että joissain asioissa en vain ole omalla mittapuullani tarpeeksi hyvä. Tai jos vertaan muihin ihmisiin niin en ole yhtä hyviä kuin he. Vaikka olen ratkaisukeskeinen, niin olen hyvin kriittinen omaa toimintaani kohtaan. Tiedättekö sen fiiliksen kun pitäisi nukahtaa ja mieleen tulee joku mitätön asia joka yhtäkkiä valtaa mielen ja paisuu kuin pullataikina.
Itsetutkiskelu on mielestäni tärkeää, mitä ihmislähtöiseen työskentelyyn tulee. Omien toimintatapojensa tunnistaminen, hyvien hyödyntäminen ja niiden vähemmän mairittelevien välttely. Toki joskus tulee mokia, tai ei niitä välttämättä voi virheiksi laskea mutta itseä harmittaa, jos on vaikka ilmaissut asiat jollain lailla "väärin".
Suoraan annettu palaute on mielestäni parasta: missä on onnistuttu jos on, mutta myös siinä että sanotaan rehellisesti jos ei olla tyytyväisiä. Tämä edelliseen linkitettynä, on vaikea kehittää itseään jos ei saa palautetta. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että "Kaikki on ihan hyvin" yhdistettynä semi väkisin väännettyyn hymyyn. Jos ei ole niin älä väitä niin. Muistutus myös itselleni, koska joskushan vaan on helpompi todeta että homma toimii. Mutta sen jälkeen pitäisi myös muistaa se, että asian mutiseminen seuraavassa käänteessä kahvihuoneessa on ihan turhaa (tai silloin illalla palata siihen ja aloittaa jossittelu). Olisit voinut hetki sitten vaikuttaa tilanteeseen, mutta päädyitkin nieleskelemään ajatuksesi ja katkeroitumaan. Kannatiko?
Kyllin hyvästä, itsetutkiskelun kautta rehellisen feedbackin käsittelyyn. Asiat johtavat usein toisiin asioihin. Katsotaan mihin seuraava teksti lähtee kasvamaan.
Varmasti moni vastavalmistunut tai vasta työtehtävissään aloittanut kokee suuria onnistumisen paineita - tai sitten epäonnistumisen pelkoa. Olenko kyllin hyvä? Onko työlläni merkitystä, hyötyvätkö asiakkat siitä? Mitä omaiset minusta ajattelevat? Mitä minä siellä palaverissa voin sanoa vaikuttamatta tyhmältä? Käsi nousee ainakin täältä. Olen mielestäni hyvä työntekijä: pyrin hoitamaan hommani, olen kiinnostunut yrityksen asioista jossa työskentelen ja haluan tehdä työtehtäväni hyvin. Tiedostan kuitenkin sen, että joissain asioissa en vain ole omalla mittapuullani tarpeeksi hyvä. Tai jos vertaan muihin ihmisiin niin en ole yhtä hyviä kuin he. Vaikka olen ratkaisukeskeinen, niin olen hyvin kriittinen omaa toimintaani kohtaan. Tiedättekö sen fiiliksen kun pitäisi nukahtaa ja mieleen tulee joku mitätön asia joka yhtäkkiä valtaa mielen ja paisuu kuin pullataikina.
Itsetutkiskelu on mielestäni tärkeää, mitä ihmislähtöiseen työskentelyyn tulee. Omien toimintatapojensa tunnistaminen, hyvien hyödyntäminen ja niiden vähemmän mairittelevien välttely. Toki joskus tulee mokia, tai ei niitä välttämättä voi virheiksi laskea mutta itseä harmittaa, jos on vaikka ilmaissut asiat jollain lailla "väärin".
Suoraan annettu palaute on mielestäni parasta: missä on onnistuttu jos on, mutta myös siinä että sanotaan rehellisesti jos ei olla tyytyväisiä. Tämä edelliseen linkitettynä, on vaikea kehittää itseään jos ei saa palautetta. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että "Kaikki on ihan hyvin" yhdistettynä semi väkisin väännettyyn hymyyn. Jos ei ole niin älä väitä niin. Muistutus myös itselleni, koska joskushan vaan on helpompi todeta että homma toimii. Mutta sen jälkeen pitäisi myös muistaa se, että asian mutiseminen seuraavassa käänteessä kahvihuoneessa on ihan turhaa (tai silloin illalla palata siihen ja aloittaa jossittelu). Olisit voinut hetki sitten vaikuttaa tilanteeseen, mutta päädyitkin nieleskelemään ajatuksesi ja katkeroitumaan. Kannatiko?
Kyllin hyvästä, itsetutkiskelun kautta rehellisen feedbackin käsittelyyn. Asiat johtavat usein toisiin asioihin. Katsotaan mihin seuraava teksti lähtee kasvamaan.
